Joskus kauan sitten olin kansakoulu - niin kertovat ihmiset. Niin kyllähän minä sen muistan vaan kertojistapa harva on sitä aikaa nähnyt. Nyt olen autio. Vanhasta ajasta muistona minulla ovat kuitenkin vanhat pönttöuunini tallella.

Niitä pönttöuunejani olen kuullut monen kadehtivan. Kyllä ne yhä toimivat vaikka harvemmin enää ovat käytössä. Laittoivat minulle sähköpatterit. Ovat muka vanhat uunini vaarallisia käytettäväksi. Ovat kai, jos niitä käyttävät ne jotka eivät ole kansakouluakaan käyneet. Toista se oli ennen kun huoneissani oli lämmintä, lapsia ja opettajakin. Se se oli elämää eikä tämä nykyinen kesäaikainen turistien pyydystäminen. Voi, voi, ehkä joku vielä ymmärtää... Ja autio muka!