Kun eilen aamulla paarustin töihin, näytti ympäristömme tältä. Lunta ja lumisohjoa nilkkaan asti ja ilmassakin sitä lensi melkeinpä vaakasuoraan. Melkein aina mukanani kulkeva kamera halusi ikuistaa tämän lumisen näkymän. Kyseessä on keskellä kylää sijaitseva vanha asuintalo, jota olen kuvannut monta monitusta kertaa ja aion kuvata jatkossakin. Kaikessa rapistuneisuudessaan ja rumuudessaan sen viehätykseen kuuluu sen sijainti. Tuolla talolla on mestarillinen kyky näyttää aivan erilaiselta eri vuodenaikoina ja jopa eri aikoihin samanakin päivänä riippuen valosta ja sen suunnasta ja väristä. Minulla on toinenkin suosikki, eräs rien varressa tököttävä maalaistalo, jolla on samankaltaisia taipumuksia. Sitä en ole aikomuksistani huolimatta kuitenkaan vielä ryhtynyt kuvaamaan, sillä en oikein osaa sanoa mitä asukkaat mahtaisivat tutkielmastani tykätä. Ehkäpä vielä jonain päivänä ryhdyn siihenkin ja teen tutkielmastani valokuvanäyttelyn.
Tänään sitten aamuvarhaisella hiippailin samaiseen työpaikkaani. Maisema oli totaalisen muuttunut, mutta niin oli kyllä minun kävelytyylinikin. Kieli keskellä suuta liukastelin ja muistelin kuinka kännykkään puhuminen liukkaalla kelillä kuulemma on vaarallista. Kameran käyttämistä ei kuitenkaan liukkaan kelin ohjeissa mainittu ja koska se ei siis ole vaarallista innostuin taas kuvaamaan. Se on sitten mielenkiintoinen ja vaihteleva tämä ilmastomme, ja kun vielä säätiedotuksessakin mainittiin meidän alueellamme vallitsevan normaalin talvikelin niin ilmeisesti tämä on normaalia talvikeliä.
Kommentit