Vielä viikko töitä ennen loman alkua. Onhan sitä jo jonkin aikaa odoteltukin. Mielestäni parasta lomassa on mahdollisuus kulkea omia polkujaan. Tapamme viettää lomaa on kulkea sinne minne nenä näyttää, pysähtyä jos siltä tuntuu ja jatkaa jos mieleen juolahtaa. Olemme siis karavaanareita. Emme viihdy leirintäalueilla saunomassa ja paistamassa makkaraa. Seurustelemme enimmäkseen itsemme kanssa, emme laula karaokea emmekä tanssi lavatansseissa leirintäalueilla. Lähinnä yövymme siellä tarvittaessa.
Parhaana tuossa lomailutavassamme pidänkin siis juuri riippumattomuutta ja tietenkin niitä omia polkuja. Kuulostaa varmaan hölmöltä, ja sitä varmaan onkin, mutta niin kai sitten mekin.
Minusta on mukavaa bongailla uusia paikkoja, pysähtyä kauniin maiseman kohdalla, koheltaa kamerani kanssa ja vain olla. Melkein alkaa lomalta tuntua kun portilta tielle pörähtää.
Muistan kuinka joskus murkkuikäisenä istuin autossa isäni mukana etupenkillä Jossakin maaseudulla ajelimme, ilmeisesti isän työkeikalla. Edellämme ajoi silloin vielä suhteellisen harvinainen matkailuvaunu. Perässä ajelimme. Muistan mielessäni ajatelleeni, kuinka mukavaa olisikaan matkustaa tuolla lailla ilman mitään pakkoa ehtiä minnekään ja ihan omassa tahdissaan. Melkeinpä ehdin lausua ajatukseni ääneenkin, kun kuulin isäni motkottavan mokomia tientukkoja, jotka täällä ihmisten riesana kulkevat. Muistan kuinka silloin päätinkin pitää mölyt mahassani ja antaa haaveitteni pysyä ominani. Isä ei ehtinyt noiden haaveiden toteutumista koskaan nähdä, ja luulenpa ettei olisi niitä ymmärtänytkään. Melkein työkseen tien päällä kulkenut mies ei varmaan nähnyt mitään hupia siellä vielä vapaa-aikaansakin kuluttaa. Voipihan se olla niinkin, ettei oma jälkikasvumme moiseen koskaan ryhdy vaan haaveilee vaikkapa kesämökistä jollaisesta minä taas olen aikoinani saanut kyllikseni.
Ehkäpä se kuuluukin olla juuri noin. Jokainen sukupolvi on omasta mielestään ehdottoman oikeassa ja edellistä tietävämpi. Omaa nuorisoa seuratessani olen kyllä jo tuhannen monta kertaa huomannut olevani kalkkis, mutta toistaiseksi aion olla ylpeä siitä.
Kommentit