Tääsä minä olen, hurja ja rohkea pikkuinen Noppa. Sanovat kyllä minua Idefixin näköiseksi, mutta eikös sekin ole hurjan rohkea kuten minäkin? Kokoa minulla on, kuten kuvasta näkyy, kohtalaisen vähän. Painoakin taitaa vielä olla reilusti alta kilon, mutta se ei menoa haittaa. Minähän olen perhonen, eivätkä ne voikaan kovin isoja kai ollakaan.


Muutto uuteen kotiin on ainakin näin aluksi kuitenkin sujunut oikein mallikkaasti. Pikkuinen matkusti autossa melkein 200 kilometriä kuin kokeneempikin matkailija. Nukkui välillä ja ihmetteli maailmaa taas välillä. Hienosti meni, vaikka ensimmäistä kertaa autossa olikin. Ensimmäinen yökin meni udessa kodissa melkein vain nukkuessa. Muutama pieni vingahdus ja sitten taas rauhoituttiin nukkumaan ihan aamuun asti. Kuulemma muut vauvat tässä talossa eivät ole olleet noin hyvin nukkuvia.

Tässä sitä sitten vaan opetellaan yhteiseloa koiraperheenä. Sen lisäksi, että talossa on nyt pikkuinen koiruus, on talossa myöskin ensimmäistä kertaa neljännesvuosisataan  naisenemmistö. Oli se jo aikankin tuumaavat eräät ja joiltain muilta ei sitten edes kysytä.