Kesä alkaa olla kuumimmillaan. Siis toivottavasti ei tämän kuumemmaksi muutukaan. Olimme 6-vuotispäivillä ystäviemme luona. Aurinko paistoi pihajuhlissa, ja kuuma oli. Yht´äkkiä meni taivas pilveen ja välittömästi oli paikalla ainakin miljoona ja yksi mäkäräistä. Kauaa emme kärsineet paikalla enää olla vaan pakenimme sitten paikalta. Nyt kahden vuorokauden kuluttua molemmat kintut nilkasta polveen asti ovat täynnään kutisevia patteja. Olen siis syöty. Mestarillisesti olen kyllä kutinaani doupannut, mutta silti olen ilmeisen maukas ihminen. Siis lihansyöjiä on liikkeellä.

Neiti taas on ollut tämän viikon ratsastusleirillä. Soitti yhtenä iltana kotiin, että nyt se hevonen puraisi ja kunnolla. Kävimme paikalla katsomassa ja antamassa ensiapua ja sielunhoitoa syödylle. Neidillä on toisessa reidessään polven yläpuolella reiden sisäsivulla meikäläisen kämmenen kokoinen mahtava patti, mustelma ja komea rivi hevosen hampaiden kuvia. Aika vaikuttava näky. Tyttö oli kumartunut nostamaan riimua maasta, ja siitähän kopukka ei tykännyt vaan päätti haukata. Onneksi oli kuitenkin ratsastushousut jalassa eikä ihan palaa lähtenyt pois. Neiti ilmoitti jatkavansa leiriä uudella innolla ja oppineensa taas yhden asian hevosista. Hyvä niin ja onneksi ei sattunut pahemmin. Itse henkilökohtaisesti en ole koskaan ratsastanut, enkä aio kyllä ratsastaakaan. Katselen kyllä sujuvasti hevosia, mutta huomattavasti mieluummin aidan takaa, mitä korkeamman sen parempi. Olen myöskin aina kuvitellut hevosia kasvissyöjiksi, mutta ilmeisesti sekaruoka maistuu niillekin.

Koskapa noita lihansyöjiä on siis liikkeellä, olen päättänyt olla onnellinen siitä, ettei suomessa ole tiikereitä luonnonvaraisina. Varmaan nekin haukkaisivat, jos olisi.