Kyllähän sitä hengissä ollaan, vaikkakin ihan hiljaksiin. Joskus niinkin. Olen kesälomalla sekä kuluneen, että alkavan viikon. Loma alkoi rentouttavasti. Perjantaina illalla puin yöpuvun päälleni ja seuraavan kerran laitoinkin jotain päiväkuosiksi oletettavaa vasta keskiviikkona. Näinhän sitä kunnon kansalainen sairastaa lomallaan eikä vahingossakaan työaikana. Lauantaina aamuyöstä heräsin siihen vakituiseen monisynnyttäjän virtsarakkooni. Tuskallinen tarve päästä vessaan, vaan tasapaino niin hukassa ettet istumaan sängyssäni päässyt. Monen yrityksen jälkeen seiniä pidellen viereiselle ovelle vessaan, tuskanhikeä valuen pöntöllä ja pikaisesti takaisin punkkaan. Kamalaa! Lauantai meni nukkuessa. Sängyssä ei voinut edes kääntyä kun karuselli käynnistyi heti. Sunnuntaina pääsin jo vessaan kun matkalla pysähdyin seinistä tukea pitäen ja pihtipielissä leväten hengittämään. Yhä tuskanhikeä. Maanantaina pääsin jo toilettiin ilman tuskanhikeä ja seiniä mutta surilla sivuaskelilla ja huimauksella. Tiistai meni jo paremmin vain huimausta ja maksimiaika pystyssä noin 10 minuuttia. Keskiviikkona tunsin jo eläväni. Sain vaatteet päälleni ja kävelykin sujui. Olo oli silloinkin vielä kuin olisi ruotsinlaivalla ollut, mutta horisontti sentään seisoi paikoillaan. Loppuviikon olenkin jo elänyt ja viettänyt lomaa kuten suomalaiset naiset niin usein tekevät. Olen hiljaksiin siivoillut nurkkia, sillä autollakaan en oikein ole uskaltanut minnekään lähteä.

Kaiken kaikkiaan kamala tauti, Sitä olen mietiskellyt, että kuinka yksinelävä ihminen tuommoisesta selviäisi. Terkkariin ei mitään jakoa kun ei pystyssä pysy niin ei edes taksia voi tilata. Ambulanssi kai olisi ollut ainoa vaihtoehto. Minä kotipuoskari tässä vain makasin ja tein kuolemaa. Kaksi ekaa päivää perhe vahti etten kokonaan kajahda ja lopun aikaa makoilin yksinäni. Onneksi omistan lääkäriystävän, joka kuulusteli minua puhelimessa ja sanoi kyseessä mahdollisesti olevan viruksen aiheuttama tasapainoelimen tulehduksen ja paranevan ajastaan muutamissa päivissä. Jos ei parane tai pahenee niin on pahempaa ja silloin on mentävä eteenpäin tutkittavaksi. No, paranihan se joten sitä kai se sitten oli. Sellainen mahdoton puolen viikon kestokrapula, ja kaiken lisäksi olen kutakuinkin alkoholiton ihminen. Onpahan kuitenkin levätty koko oma tarpeiksi, joten nyt voi miettiä alkavalle viikole muutakin lomailua.