Koirakuvissa aiheena tällä kertaa annoin pikkusormen. Niin minäkin. Meillehän ei pitänyt tulla koiraa ollenkaan kuin korkeintaan minun kuolleen ruumiini ylitse. Vahvasti tunnen olevani hengissä ja tulihan se koirakin. Myönnettäköön, että suuresta viisaudestani huolimatta olin väärässä ja pikkuotus on hurmannut meidät kaikki.

Varsinainen himoharrastukseni on tuo valokuvaus ja mikäs sen oivallisempaa kuvattavaa olisikaan kuin tuo pikkuinen koiruus, ainakin jos sen saisi joskus pikkuisen poseeraamaankin muuten kuin takaapäin tai edes pysähtelemään sopivasti.

Oli miten oli pikkuinen on jo sivistänyt itseään asuntomessuillakin. Niin oli kova tuuli rannassa, että korvat meinasivat lentoon lähteä ja toisaalta kaulapanta ja talutushihnakin taitavat noin pienellä olla tarpeen ettei aivan tuuli vie leijana mukanaan.
Siispä pikkusormi ja koko käsikin on mennyt eikä yhtään edes harmita.