680448.jpgiVanha, harmaa ja  vuosien kolhima, mutta siinä se vaan omilla renkaillaan seistä pönöttää. Kelpaa siihen nuorempienkin tulla miettimään kuinka vuodet kohtelevat. Tuohon voisi pyrkiä.

Olisikohan se tällainen oranssi sopiva juhannuskokon väriksi? Varmaankin. Aaton aamupuoli meni töissä ja nyt sitten vietetään luppoaikaa ihan kotioloissa. Grilli kuumenemaan ja jotakin sinne paistumaan. Juniorikolmosen kavereita kuuluu kokoontuvan muutama kappale tuonne yläkertaan ja kuopuksellakin on tuttavaperheen koira hoidossa pyhien ajan. Ihanaa, ei tarvitse mennä minnekään syöttämään vertaan itikoille, kuuntelemaan humalaisten örvellystä ja saa olla ihan kuten itse haluaa. Sopii minulle oikein oivallisesti. Perheen vanhempi nuoriso on jo kotiutunut omiin koteihinsa, joten heidän menemisiään en aio edes pohdiskella. Oikeastaan aika mukavaa olla tällainen keski-ikäinen harmaantuva fossiili, vielä kohtalaisessa kunnossa eikä nuorisokaan enää ihan peräänkatsottavassa iässä.

Muistan hyvin kuinka koulussa - josta olen siis poistunut jo 30 vuotta sitten - oli paljon ikäkuluja opettajia. Nyt jälkikäteen miettiessäni, olen huomannut ettei yksikään heistä tainnut olla edes tämän ikäinen kuin itse olen nyt. Kummasti ne vaan ihmiset ennen olivat vanhempia kuin nykyään. Tunnen jopa joitain nuoria vanhuuseläkeläisiäkin. Varmaan nykyään jäädään nuorempana eläkkeelle, olisikohan noin? Oli miten oli, ei tämä kohta puolensataa vuotta ole ollenkaan hullumpaa, varsinkaan kun voi sanoa syntyneensäkin viime vuosituhannella. Äitivanha tapasi aikoinaan sanoa olevansa niin vanha, että saa olla asiosta juuri sitä mieltä mitä itse haluaa olla. Minusta tuntuu, että siinä iässä alan minäkin olla. Alkaa olla tuhannen yhdentekevää mitä muut tekemisistäni, esiintymisestäni, pukeutumisestani  tai muustakaan omituisuudestani ovat mieltä Olkoot ihan mitä tahansa, mutta minä olen mitä olen.