Se joka keksi tuon kellojen siirtelyn pitäisi ripustaa...... Niin, no johonkin ja jostakin, olen kuitenkin jotakuinkin varma, että kyseinen henkilö on mies. Pimeätä harmaata ja ankeaa, ja kaiken kukkuraksi vielä kellokin näyttää jotain muuta kuin sisäinen kelloni sanoisi. En hyväksy. Ajattelin kuitenkin edes kirjoittaa kesäisen vihreällä, jospa se vaikka jotenkin auttaisi.

Eilinen päivä ei valjennut ollenkaan. Samaa harmaata aamusta iltaan, eikä paljon kummemmalta taida näyttää tänäänkään. Yöllä näin unta, että olin hankkinut sellaisen pienen pikkuruisen vanhan mummonmökin. Hirsimökki ja vähän nuupallaan. Sitä siten unessani sisäpuolelta maalailin. Seinin tuli keltaista, oranssia, ruohon vihreää ja vaaleanpunaista. Erityisesti kävin jonkun kanssa keskustelua ikkunan pokien väristä. Olin unessani maalaamassa ikkunanpokia jolain kirkkaanvihreällä tai -keltaisella ja tuo joku toinen ihmetteli kovasti. Minä siinä vain kovasti väitin, että valkoiset ikkunanpokat ovat ankeuden huippu, väriä pitää saada niihinkin. Olisipa kiva oikeasti päästä tuohon mökkiin katsomaan miltä siellä nyt näyttää. Taitaa tuo uneksuntani kertoa vaan tästä harmautta kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä Kaipaan valoa ja väriä elämään!

Olen jo vuosia humannut, että mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän inhoan näitä marraskuun harmaita. Sanon näitä marraskuunharmaiksi, vaikka vielä onkin vähän lokakuuta jäljellä. Olen mielestäni syksyihminen. Rakastan ruskaa, kuulaita syyspäiviä, kirkkaita pakkasaamuja, tuulen tuiverrusta ja jopa rankkasadetta, mutta tasainen mattomainen harmaa tylsyyden tiivistymä saa minut inhon rypyille. Saan vain kiukkua, inhotusta ja käyn varmaan ympäristöllenikin vaaralliseksi. Täksi ajaksi voisin vetäytyä johonkin talvipesään kuin karhu, ja heräisin sitten virkeänä keväthangille joskus tammi-helmikuun vaihteessa.
.1021100.jpgJos minä voisin päättää, ulkona näyttäisi nyt tältä. Ei uskoisi, mutta tämän kuvan otin tasan viikko sitten ja vain viiden kilometrin päästä paikasta jossa nyt istun.