793030.jpgIhan tirmakan näköisen pystin löysimme kesälomareissullamme tuolta Ruotsin maalta. Ei mikään linnunluinen naisihminen tämä pystimme, niin kuin en tietty minäkään. Tuo täti tuosta tuskin koskaan mihinkään ohenee, mutta minulla on vakaa aikomus ohentua ennen kuin täytän visikymmentä. Kuulostaa kammottavan vanhalta, mutta aikaa ohentumiseen on siis jäljellä jonkin matkaa toista vuotta. Älkääkä yrittäkökään nauraa, olen ihan vakavissani.

Koskaan en ole mikään linnunluu ollut. Minkäs sitä geeneilleen taitaa, vaikka en kyllä tiedä mistä lienevät molemmat vanhempani kun olivat minua paljon pienempiä. Jälkeen jäivät niin pituudessa kuin paksuudessakin, mutta nykyihmiset varmaan ovat isompia kuin entivanhaiset. Heh! Niin hullulta kuin se saattaakin kuulostaa, en ole elämässäni edes yrittänyt vakavasti laihtua kuin kerran aikaisemmin. Silloin, muutamia vuosia sitten onnistuinkin mielestäni melkoisen hyvin, mutta koko homma sitten loppui kun tuli murheita ja paljon vakavampaa ajateltavaa kuin se mitä suuhunsa laittaa. Nyt on siis kierros numero kaksi menossa, kiloista en aio puhua mitään, mutta kerrotakoon, että viisi prosenttia olemuksestani on jo kadonnut taivaan tuuliin. Lisää on tarkoitus syksyn kuluessa pudota, ja ilmoittelen jahka aihetta ilmenee. Eihän sitä muuten, mutta karuksi tosiasiaksi lienee myönnettävä, että suu söisi ja vatsa vetäisi, mutta kun ei kestä heikot polvet. Täytyy niitä sääliä.