Kävimme tänään Nikkilässä, jo vuosia sitten lakkautetussa mielisairaalassa Sipoossa. Kohteenamme oli, vaikka vain ohikulkumatkalla olimmekin, näyttely nimeltään Prinsessa, mieli ja puoli valtakuntaa. Näyttely on koottu Nikkilän lakkautetun sairaalan potilaiden tekemistä taideteoksista. Sairaalassa on aikoinaan 25 vuoden ajan ohjannut potilaiden taidekerhoa kuvataiteilija Rafael Wardi. Sairaalassa on myöskin ollut museo, mutta sitäpä ei enää ole kuten ei siis sairaalaakaan.
Nähtävänä oli laaja kokoelma erilaisia omakuvia. Osa todella taidokkaita taideteoksia, osa kuin lapsen tekemiä, osa upeita näköisteoksia, osa todella paljastavia ja ahdistaviakin kokemuksia omasta minuudesta. Runsaasti muita piirroksia ja maalauksia, karikatyyrejä, maisemia, asetelmia, erilaisia käsitöitä ja muutama käsin tehty tosi eksoottinen vaateparsi, jonka potilas on itse itselleen tehnyt ja myös päivittäin käyttänyt. Kerta kaikkiaan huikaiseva kokoelma väläyksiä ihmisten sisäisistä tuntemuksista. Ei voinut kuin ihaila ja tuntea oman pienuutensa. Videolta pyöri myös filmi, noin puoli tuntia, jossa Rafael Wardi esitteli joitakin vanhoja töitä ja kertoili työn taustalla olevan ihmisen tarinaa. Näyttely oli laitettu esille kauniisti tyhjään sairaalarakennukseen. Tila kunnioitti tekijöitään.Hiukan haikeaksi olonsa tunsi tuon näyttelyn katsottuaan, mutta toisaalta tuntui todella hyvältä nähdä mikä määrä lahjakkuutta voikaan piillä muun maailman täysin unohtamissa ihmisissä. Monet tekijät olivat olleet Nikkilässä kymmeniä vuosia ja liittyneet sitten suurempaan miesjoukkoon, kuten eräs potilasryhmän mukana läsnä ollut vaikeasti sairaan oloinen vanhempi nainen sanoi minulle isänsä tehneen.
Kuulin tuosta näyttelystä jo keväällä. Ehdin sen jo unohtaakin, vaikka olinkin aikonut siellä vierailla. Palatessamme omaa nuorisoamme katsomasta pääkaupunkiseudulta juolahti Nikkilä mieleemme, ja niinpä poikkesimme. Hyvä kun menimme, sillä näyttely on auki huomenna viimeistä päivää, oltuaan avoinna jo kesäkuun alusta lähtien. Jos olisin aiemmin paikalle osunut, olisin kyllä mainostanut monille tuota ainutkertaista mahdollisuutta nähdä nuo työt ennen kuin siirtyvät takaisin arkistojen kätköihin.
Kommentit