Valokuvatorstain mummo istui penkillä odottamassa kuvalleen jatkoa. Tässä se mummo istui äsken, mutta nyt on poissa. Näin on käynyt minullekin. Vielä äsken hän äitini, siis lasteni mummo, oli tässä ja sitten hän olikin jo poissa. Vaikka mummoa ei kuvassa näykään, on hän kuitenkin jatkuvasti läsnä niin puheissa, teoissa kuin muisteluksissakin. Hurjalta tuntuu myöskin se, kun kuulee itsensä puhuvan jotain aivan hänen äänellään tai kun pikaisesti peiliin vilkaistessaan yhtäkkiä huomaa omalla naamallaan jonkun hänen ilmeensä tai piirteensä, jota ei ole ennen tajunnutkaan. Mummo on täällä, vaikka häntä ei kuvassa näykään.
Kommentit