Kesämyrskyn nousemista ihailimme Vaasassa leirintäalueella. Ilta oli jossain kymmenen ja yhdentoista välillä kun alkoi kuulua kumeaa jyrinää yhä tiuhenevaan tahtiin.

Taivas pimeni rannala kävellessämme. Potkin rannalle unohtuneita leluja ylemmäs hiekalle ja toivoin pienten sinisten crocksien omistajan aamulla muistavan tossujensa olinpaikan ja noutavan ne pois.

Seuraava vaihe olikin sitten kovalla huminalla lähestyvä sadeverho, ja silloin katsoinkin varmimmaksi hipsiä reipaalla askelluksella kohti omaa lämmintä ja kuivaa vaunuamme. Vettä tuli yön aikana kovaa ja korkealta ja jyrinäkin oli melkoista, mutta ihan päällemme ei ukkonen kuitenkaan koko aikana noussut. Seuraavana aamuna kuulin ihmisten puhuvan varsinaisen myrskyn nousseen Raippaluodosta ja ohittaneen Vaasan kaupungin pohjoispuolelta.
Kuluneena kesänä kun olemme säästyneet kuumilta hellejaksoilta ovat myös ankarat ukkosrintammat olleet hyvin harvinaisia ainakin siellä missä me olemme liikkuneet. Tämä edellä esitelty taisi olla paras näkemistäni tänä suvena.