Voi kun sitä joskus pääsisi miettii tyttö valokuvatorstain ikkunassa. Olisipa niin hienoa päästä käymään, tai vaikka ihan asumaan, jonnekin oikein hienoon paikkaan  ja saada ihan kaikkea ja olla vaan ja nautiskella valmiista. Vaan olisikohan sittenkään? No haaveillahan saa ei se ole kiellettyä, vaikka ei ole tyttörukka vielä tainnut huomata kuinka onni luuraa lähellä.
Hiirenkorvat pihakoivussa, lätäkkö öisen sateen jälkeen, aamuhetki muiden vielä nukkuessa tai  vaikka pyry pakkasen perästä. Ei onni odottaen tule. Se asuu ihmisen sisällä, omassa asenteessa ja leviääpä sieltä muillekin. Vanha viisas tapasi asioiden mönkään mennessä usein sanoa, että hullumminkin voisi olla. Mielestäni siinä on totuuden siemen ja onnenkin avain. Nautitaan olevasta, haaveillaan tulevasta ja ollaan onnellisia arkipäivästä.